Codebreaker Leya

SPL-I, KRJ-III

virallinen nimi	Codebreaker Leya	rekisterinumero	VH06-031-7851
rotu, sukupuoli	FWB, ori	väri	tummanruunikko
syntynyt	22.02.2009 (ikä)	säkäkorkeus	163 cm
painotus	kouluratsastus	koulutustaso	Grand Prix
saavutukset	SPL-I (15.8.2010), KRJ-III (15.9.2011)    » lausunnot
omistaja	Yedida / VRL-01417	kasvattaja	Leya Dressagehorses

Täyttänyt 3 vuotta 21.08.2009

Luonnekuvaus

Kosti, tai virallisemmin Codebreaker Leya, herättää huomiota oli se sitten kilpailuissa tai kotona, sillä jos oria ei huomioida, se kyllä keksii jotain mikä kerää katseita. Se on perushyväkäytöksinen, mutta se nauttii huomion keskipisteenä olemisesta. Esimerkiksi kisapaikalla se saattaakin ruveta hieman sähläksi, jos se unohdetaan hetkeksikään.

Normaalit hoitotoimenpiteet sujuvat Kostin kanssa yleensä hyvin, sillä se seisoo aina kiltisti paikoillaan, eikä näyki tai potki. Mutta se testaa ajoittain rajojaan, eikä sen kanssa saa joustaa sitten mistään, koska se oppii nopeasti huonoja tapoja ja sitten ne on hankala saada siltä pois. Kosti saattaa välillä näyttää vähän nyrpeää naamaa harjauksen aikana, mutta leppyy kun huomaa taas, että harjaus tuntuu kivalta. Varusteet sille on yleensä helppo laittaa päälle, eikä se pelleile niiden kanssa.
Taluttaessa se on toisinaan vähän villi eli se voi hyppiä ja pomppia sinne tänne, mutta muutaman topakan käskyn jälkeen se yleensä ymmärtää kuinka kävellään. Eläinlääkärit ja kengittäjät eivät Kostia pelota, vaan se yleensä toimii hyvin heidän käsittelyssään. Kuljetuskoppiin on aina välillä vähän hankala mennä, mutta jo parin yrityksen jälkeen se yleensä saadaan koppiin. Matkan aikana se seistä möllöttää kiltisti paikoillaan, eikä hätäänny vaikka olisikin yksin kopissa. Muiden kanssa Kosti ei tule yleensä kovin hyvin toimeen, mutta joidenkin tapausten kanssa yhdessäolo sujuu.

Ratsastaessa Kosti on energinen, ja jos sitä ei heti osaa ratsastaa oikein päin, niin se kyllä käyttää energiansa aivan muuhun kuin siihen mihin pitäisi. Sen kanssa tulee siis olla aina hereillä ja sitä oikeasti pitää ratsastaa koko ajan. Se on myös todella herkkä pohjeavuille, joka tekeekin siitä vielä haastavamman ratsun. Jarrut siltä kuitenkin onneksi löytyy, eikä se rupea yleensä viemään ratsastajaa, vaikka joskus keksiikin vähän muuta tekemistä.
Kostin liikkeet ovat aika isot, mutta sen ravissa on kuitenkin suhteellisen miellyttävä istua. Sen laukka on luonnostaan aika pyörivää, eikä se tarvi siinä niin kamalasti pohkeen tukea. Pidätteitä kyllä. Käynti saattaa Kostin kanssa mennä välillä hieman kiireiseksi, mutta muutamien pidätteiden kautta siitäkin saa oikein hienon. Hyvän ratsastajan kanssa Kosti taipuu vaikka mihin, ja tekee melkein kaiken mitä vain siltä pyytää. Se palkitsee kovan työn jälkeen.
Esteetkin Kostilta sujuu, vaikka se onkin enemmän kouluhevonen. Se saattaa tosin innostuessaan keksiä ratsastajalle taas kaikkea oikein mukavaa, kuten kieltäminen, esteiden ohitteleminen ja kaahaaminen ympäri esterataa. Sitä pitää vain osata käskeä topakasti, niin se pysyy hyvin avuilla. Se ei pelkää hurjiakaan erikoisesteitä, vaan ylittää ne varmasti, kunhan sen pitää vain avuilla. Vesihautakaan ei tuota ongelmia.

Kilpailuissa Kosti on täysin oma itsensä, tosin voi heittäytyä täysin ääliöksi, jos sitä ei huomioida. Se voi muunmuassa järjestää kunnon shown talli- tai verryttelyalueella. Siksi se ei ole ehkä maailman helpoin kisahevonen. Kuitenkin toimiva, osaavan ihmisen kanssa.

Sukutaulu

i. Marcolio oli charmikas ja tempperamenttinen ori jolta löytyi kapasiteettia korkealle, mutta ei kärsivällisyyttä saavuttaa maksimitasoaan. Vaativissa luokissa ori kuitenkin loisti niin olemukseltaan kuin esiintymiseltäänkin ja toi kotiin uransa aikana yhteensä 14 sijoitusta. Kosti on Marcolion ainoa jälkeläinen – moni tammanomistaja kavahti orin varsin hankalaa luonnetta ja ylikatsoi kyvyt, mutta poika onkin perinyt isänsä koululahjat viimeistä pisaraa myöten.

ii. Maddock tuli tunnetuksi liitävästä askeleestaan ja läsistään ja kilpaili lyhyen uransa aikana menestyksekkäästi PSG tasolla kotimaassaan. Valitettavasti lastausonnettomuus ja etujalan jänteen vaurioituminen katkaisivat orin kisauran lyhyeen, jonka jälkeen hyväluonteinen Maddock sai jatkaa elämäänsä valmentajansa oppilaiden opetus- sekä kisaratsuna. Maddock ehti saada vain yhden jälkeläisen ennen ruunausta.

ie. Saribella oli ruotsalaissyntyinen kuvankaunis puoliveritamma, joka laivattiin Suomeen 90-luvun lopussa kisauransa päättäneenä siitostammana. Saribella kilpaili menestyksekkäästi niin Ruotsissa kuin kansainvälisestikin, mutta valitettavasti kaikki tamman parhaimmat jälkeläiset jäivät Ruotsin puolelle. Periytti erityisesti kauniita ja ilmavia liikkeitään.

e. Fredrika muutti jo nuorena Suomeen ja kilpaili enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi vaativalla tasolla ennen kuin siirtyi opetushevosen rooliin. Nyrpeä tamma oli monen ratsastajan suosikki ja yksi tallin parhaimpia jalostushevosia – vaikka kisatulokset eivät päätä huimanneet, niin rakenne huimasi. Fredrikalla on Suomessa kaksi kisaäikäistä jälkeläistä ja ulkomailla kolme.

ei. Billy Bob ei ainakaan ollut nimellä pilattu – onneksi ei nimi miestä pahenna ellei mies nimeä. Komea raskasrakenteinen musta ori ei koskaan niittänyt mainetta tai kunniaa kisakentillä, mutta periytti kahdelle jälkeläiselleen hienoa rakennettaan ja tasaista, ihmisystävällistä luonnetta. Pikkukasvattajan tuotosta, ei kelvannut suurille nimille vaikka potentiaalia olisi varmasti löytynyt.

ee. Helga on suvultaan vahvasti valjakkopainotteinen, mutta äkillisen omistajanmuutoksen vuoksi tamma uusiokoulutettiin kouluratsuksi. Pikkuluokkia kisannut tamma ei niittänyt mainetta eikä kunniaa muutamia heA sijoituksia lukuunottamatta ja jätti jälkeensä vain yhden jälkeläisen.

Jälkeläiset