Muistosivut. Kuollut helmikuussa 2018.

Suprant Pacey


KERJ-I (11/2017)
  • Suomenpuoliverinen, ori
  • 167cm, voikko
  • Syntynyt: 15.10.2012 3v. 13.01.2013
  • Rekisterinumero: VH13-031-0158
  • Kenttäpainotteinen
  • Va B, re 130 cm, me 120 cm, CIC3
  • Omistaja: Sakkura VRL-01417
  • Kasvattaja: Suprant

Kuvien tekijänoikeudet tulevat näkyviin avaamalla kuvat

Pacey on kaikinpuolin sympaattinen ja hyväkäytöksinen ori, jolla on kuitenkin sopivasti pilkettä silmäkulmassa. Se on rehti ja eloisa, tekee sen mitä pyytää ja yleensä vähän enemmänkin. Tämän hevosen tilanteessa on kuitenkin tilannekohtaista, onko se hyvä asia vai ei.

Käsiteltäessä Pacey on mallioppilas niin tilanteessa kuin tilanteessa. Totta kai tammat saavat välillä orin pään pyörälle, mutta kunnioitus ihmistä kohtaan sillä säilyy tällöinkin. Pacey on helppo hoitaa niin irrallaan karsinassa kuin kiinni sidottuna käytävälläkin. Erityisesti kisapaikalla orin erinomaista käsiteltävyyttä osaa arvostaa. Edes pesukarsina tai kengittäjä ei saa Paceyn niskakarvoja pystyyn. Eläinlääkäriä se voi vähän jännittää, mutta rauhallisella käsittelyllä sekään ei tuota ongelmia.

Ratsastaessa Pacey on energinen, mutta äärimmäisen luotettava. Sillä on suuret ja lennokkaat askeleet. Erityisesti orin ravi ei ole ehkä se kaikista helpoin istuttava, mutta hallittavissa kun hevonen on rehellisesti avuilla. Pacey on hevonen, joka todellakin antaa aina 150 % itsestään – ratsastajan näkökulmasta se on välillä vähän liikaakin. Pacey tulkitsee ratsastajan apuja joskus vähän turhankin tehokkaasti ja tarjoaa sitä askellajia, jota se haluaisi mennä. Ikinä sen kanssa ei kuitenkaan tarvitse pelätä, että se ryöstäisi tai heittäytyisi täysin kuuroksi avuille.

Esteet ja maastoesteet ovat orin vahvuus, vaikka se osaa kyllä loistaa myös kouluradalla. Pacey on radalla suorastaan peloton eikä jännitä uusia esteitä, vaikka ratsastaja olisikin hieman epävarma. Vauhtia ori kuitenkin tarjoaa varmasti ihan riittävästi. Jos ratsastaja ei ole hereillä ohjauksen kanssa, Pacey valitsee kyllä mielellään mikä este hypätään seuraavaksi. Myös kouluradalla Pacey tekee mielellään päätöksen suoritettavista liikkeistä ratsastajan puolesta. Parhaiten Paceylle sopii ratsastaja, jolla riittää huumorintajua ja kärsivällisyyttä vääntää sille rautalangasta mitä pitäisi tehdä.

Sukutaulu & jälkeläiset

i. Suprant Platinum
FWB, voikko, 168cm

KERJ-I

ii. Orbit Mocha
FWB, cremello, 169cm

ERJ-I, KERJ-I

iii. Killburn TO
iie. Magic Sun
ie. Neila
xx, rautias, 167cm
iei. Landn xx
iee. Nefertiti xx
e. Ishtar PB
holst, ruunikko, 164cm

ERJ-II, KERJ-II

ei. István
holst, ruunikko, 170cm

ERJ-I, YLA2

eii. Ivano
eie. Belgukovna
ee. Taran De La
holst, musta, 162cm

ERJ-I, YLA2

eei. Imperial
eee. Bad Blood
  1. FWB-o. Suprant Xiró / s. 23.03.2013, e. Suprant Medusa VIR MVA Ch, KTK-I, KRJ-I
  2. FWB-t. Serellenders Guinevere / s. 25.08.2016, e. Giranan X
  3. FWB-t. Celestine WD / s. 01.11.2016, e. Kilkenny Cassidy

Kilpailumenestys

Tavalliset kilpailut

Näytä sijoitukset tavallisista kilpailuista »

Päiväkirja

Maastoilua 13.11.2017 Kirjoittanut: omistaja

Täydellinen syyspäivä: aurinkoa, väriloistoa ja mikä parasta, ei sada vettä. Aamutallia tehdessä ehdotin Adalle, josko lähdettäisiin kahdestaan maastoretkelle. Otettaisiin jotkut luotettavat ja rentouttavat hevoset ratsuiksemme ja nauttisimme syksyisistä alppimaisemista. Adallehan tämä sopi hyvin ja päätimme lähteä matkaan heti aamupäivästä. Otin itse Paceyn ratsukseni – sen kanssa ei tarvitse pelätä, jos pusikossa rapisee joku. Ada päätti ottaa itselleen pomminvarman täysiveriorinsa Godspeedin. Kun hevoset olivat syöneet aamupalansa rauhassa, laitoimme ne kuntoon ja suuntasimme kohti tallin takaa lähtevää maastoreittiä.

Pacey on rehellisesti sanottuna yksi lempihevosistani, koska sen kanssa ei tarvitse ikinä jännittää, mutta sen kanssa ei ole myöskään ikinä tylsää. Kilpailuvuosinamme yhteistyöstämme tuli niin saumatonta, että nykyään valitsen kyllä aina Paceyn tällaisille rentouttaville ratsastusretkille. Pacey oli silloin nuori ja koulutusvaiheessa oleva kenttähevosen alku, kun Adan Godspeed muutti meille ratsukoulutukseen. Godspeed osoittautui laukkahevostaustastaan huolimatta todella lehmänhermoiseksi hevoseksi ja kävimmekin usein keskenämme maastoesteitä harjoittelemassa. Godspeed on nykyään erittäin toimiva vetohevonen nuorille, maastoesteitä jännittäville hevosille.

Maastoretkemme oli juuri niin rauhallinen ja mukava kuin suunnittelimmekin. Pitihän meidän totta kai ottaa pari vauhdikkaampaakin laukkapätkää, ettei ihan tylsäksi menisi. Noin puolentoista tunnin retken jälkeen palasimme takaisin tallin pihaan. Talutimme hevoset talliin ja veimme ne hoitamisen jälkeen ulos tarhailemaan. Täytyisi useamminkin toteuttaa näitä maastoja, eikä aina vain valmentautua hiki hatussa maneesissa. Varsinkin silloin, kun osuu näin upeat kelit kuin tänään oli!

Maastossa 23.04.2017 Kirjoittanut: Uppe

Opiskeluvaihtoni Itävallassa mahdollisti kouluhommien lisäksi aivan äärimmäisen hienon tilaisuuden päästä hoitamaan ja liikuttamaan hevosia tuttavani omistamalle Waldenfeldin ratsutilalle. Olen lupautunut ottamaan hoitohevosia ja ratsastettavia vastaan aina kun vain opinnoilta ehdin ja olenkin jo tutustunut mukavasti ratsutilan arkeen eri hevosten myötä. Sakkura laittoi aamulla viestiä ja kysyi kiinnostaisiko maastolenkki ja pärjäänkö yksinäni siellä. Teki mieli jättää päivän luento välistä ja hypätä heti fillarin selkään. Luento meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos odottaessani malttamattomana iltapäivää, jonka koittaessa unohdin syödäkin polkiessani tallille. Kai jotenkin pelkäsin auringon ehtivän mennä pilveen ennen kuin pääsen perille. Ratsutilalla minua odotti ihana vaalea Pacey-ori, jonka nuori tallityttö oli minulle jo tarhasta hakenut ja harjannut. Vaihdoimme pari sanaa saksaksi ja sain kuulla tytön ihailevan Paceyta suuresti. -Voi kunpa joskus pääsisin itsekin sen selkään, tyttö haaveili ja silitti oria hellästi. Hieman myöhemmin tästä hyppäsin kentällä orin selkään ja ratsastin pari kierrosta käynnissä testiksi. Ja sitten mentiin! Pacey oli yhtä ihana ja hyvätapainen kuin muutkin tähän mennessä ratsastamani Waldenfeldin hevoset. Se kuunteli, malttoi mielensä ja teki mitä pyysin. Maastoretkemme ei ollut pelkkää lusmuilua ja lomailua, sillä orin verryttyä tein sillä avo- ja sulkutaivutuksia sekä temponmuutoksia suoralla hiekkatiellä. Kiipesin myös muutaman mäen ylös ja laukkasin pari loivaa kumpua. Tallille palasi erittäin väsynyt kaksikko, jonka molemmat osapuolet suorastaan puhkuivat hikeä. -Pesulle mars! naurahdin Paceyta ihailleelle tytölle, joka tuli sopivasti vastaan tallin pihassa ja otti ilomielin orin pesariin hoidettavaksi. Pacey teki kyllä uutterasti töitä, eikä sitä tuntunut häiritsevän se, ettei treenialueena ollutkaan tuttu ja turvallinen kenttä vaan aitaamatonta lääniä vaikka millä mitalla.

virtuaalihevonen / a sim-game horse
© Waldenfeld 2016-2018   |   Virtuaalitalli