Rumrunner

Maastoestevalmennus naapurikaupungissa 21.03.2018 Kirjoittanut: omistaja

Lähdin tänään kuskaamaan kenttäorejani Rumrunneria ja Matoa (virallinen nimi on liian vaikea kirjoitettavaksi) maastoestevalmennukseen jo ennestään tutulle naapurikaupungin kilpailukeskukselle. Tällä kertaa olen itse hoitajan ja kuskin roolissa ja ratsastajina toimivat kumpaisenkin hevosen omat vakioratsastajat. Tehtäväni on siis oikeastaan reissun yleinen organisointi ja porukan kyyditseminen meiltä valmennuspaikalle ja takaisin. Ratsastajat saavat hoitaa ratsunsa ihan itse, tai no tietysti olen apuna, jos jotain ongelmia tulee.

Valmennuspaikalla olikin kunnon hässäkkä päällä, kun maneesissa oli ollut palohälytys ja yksi valmennusryhmä oli joutunut ulkokentälle evakkoon. Kuulemma pari hevosta oli saanut sellaiset slaagit palosireenin äänestä, että ratsastajiakin oli tullut alas. Onneksi mitään pahempaa ei ollut sattunut kuitenkaan. Selvisi, että palohälytys oli ollut väärä eikä mitään hätää ollut. Valmennuksemme aloitus kuitenkin viivästyi tästä syystä hieman.

Sen verran mitä ratsukoidemme maastoesteiden hyppelyä seurasin, se näytti sujuvan oikein mallikkaasti. Mato oli (tietenkin) hieman jännittynyt keskuksella vallinneesta jännittyneestä ilmapiiristä, mutta sen ratsastaja tähän tottuneena sai sen hyvin keskittymään asiaan. Rummi on meidän luottoratsu mitä maastoesteisiin tulee, joten suuria epäonnistumisia en olisi osannut edes odottaa. Onnistuneen valmennuksen ja kokonaisuudessaan hyvin mielenkiintoisen reissun jälkeen suuntasimme tyytyväisinä kohti kotia.

Myönnettäköön, että hieman kateellisena ihailin tämän kilpailukeskuksen maastoesterataa, jonka rinnalla meidän omamme kyllä kalpenee. ”Jos sitä itsekin joskus tulevaisuudessa investoisi uusiin maastoesteisiin uusien hevosten sijaan”, ajattelin, mutta toisaalta niin vähän niitä itse kyllä hyppelen, että enemmän iloa uudet hevoset minulle tuottaa.