Muistosivut. Kuollut elokuussa 2018.

Máté Kalászról


EV-II (01/2013)KERJ-III (04/2018)VPVL-III (05/2018)
  • Unkarinpuoliverinen, ori
  • 169cm, rautiaankimo
  • Syntynyt: 03.10.2012 3v. 01.01.2013
  • Rekisterinumero: VH12-056-0053
  • Kenttäpainotteinen
  • Va B, re 130cm, me 120cm, CIC3
  • Omistaja: Sakkura VRL-01417
  • Kasvattaja: Nyár, Kalász Sportlovak

Kuvien tekijänoikeudet tulevat näkyviin avaamalla kuvat

Mato on yksi monista heräteostoksistani – ja tällä kertaa onnistunut sellainen. Olin ystäväni kanssa lomareissulla naapurimaassa, ja hevosihmisinä päätimme käydä tutustumassa paikalliseen puoliverisiittolaan. Tallikierroksella tuli puhetta innostuksestani kenttähevosiin, joka johti keskusteluun myytävästä, paikallisella mittakaavalla hyväsukuisesta orivarsasta. Ennakkoluulottomasti seurasimme omistajaa laitumelle, jossa varsa oli emänsä kanssa laiduntamassa. Ja olinhan minä nyt aivan myyty. Jätin asian hautumaan pariksi viikoksi ennen kuin ostopäätös varmistui. Hetkeäkään sitä ei ole tarvinnut katua, sillä lempeämpää hevosta kuin Mato saa etsiä.

Muun muassa kutsumanimet Mato, Kala ja Rulla saanut kimo puoliveriori on hevonen, jonka luonne on kaikkea muuta kuin tempramenttinen. Se on eloisa ja pirteä, mutta äärimmäisen kiltti ja yhteistyöhaluinen. Välillä Matoa käsitellessä meinaa unohtua, että se on ori, mutta kyllä siitä muiden hevosten lähellä viimeistään alkaa erottua orimaisiakin piirteitä.

Hoitaessa Mato on oikea halinalle. Se on todella kiltti ja seisoo nätisti paikoillaan niin pitkään kuin hoitaja pyytää. Mitään huonoja tallitapoja sillä ei ole, vaikka välillä jotkut uudet asiat (tai vanhatkin) voivat sitä pelottaa. Esimerkiksi vesiletkuista se ei erityisemmin pidä, joten pesutilanteessa se on usein hieman jännittynyt. Hiljakseen totuttelu ei Madon kanssa kuitenkaan toimi, vaan parempi tapa on hoitaa jännittävä toimenpide pois alta. Liiallinen hyssyttely saa sen vain jännittämään enemmän.

Ratsastaessa Mato on reipas ja kuuliainen. Kouluratsastuksessa se on melko rauhallinen, mutta liikkuu kuitenkin omalla moottorilla eteenpäin. Mikään automaatti se ei kuitenkaan ole: jos se ei saa ratsastajalta mitään apuja niin turha odottaa, että se tekisikään mitään. Toisinaan Mato hieman kyttäilee ja näkee mörköjä, mutta rohkean ratsastajan kanssa se unohtaa nekin.
Viimeistään esteillä Mato on kuitenkin oikea tykki! Jo pelkkä esteen näkeminen saa sen suorastaan innostumaan ja joskus se voi vaatia melko paljonkin pidätteitä. Maastoesteillä se on hieman varovaisempi kuin rataesteillä ja saattaa kieltää, jos ratsastaja ei ole hereillä. Jos ratsastaja ei kuitenkaan jätä Matoa missään vaiheessa yksin, niin se on huippuratsu myös maastoesteillä. Kilpailuissa Mato on aikalailla oma itsensä.

Tiivistettynä Mato kaipaa hieman rohkaisua käsittelijältään, mutta onneksi sen luotto on helppo ansaita. Luottaessaan ratsastajaan se tekee aina parhaansa, ja onhan se ihan oikeasti osaava hevonen sopivan ratsastajan alla.

Sukutaulu & jälkeläiset

i. Hatalmas ígéret
HWB, rautiaankimo, 168cm
ii. Varázslás
ie. Napnyugta
e. Beebe Missie
HWB, rautiaankimo, 170cm
ei. Szerencsés
ee. Királyné Carmen
  1. HWB-o. Raszputyin / s. 17.01.2017, e. Chainsaw Cinderella KTK-II, KEV-I
  2. HWB-t. Tamara of Smithloch / s. 21.09.2017, e. Teodóra Kalászról

Kilpailumenestys

Porrastetut kilpailut

KERJ kenttäratsastus vaikeustaso 7, 3451.42 pistettä

Päiväkirja

Maastoestevalmennus naapurikaupungissa 21.03.2018 Kirjoittanut: omistaja

Lähdin tänään kuskaamaan kenttäorejani Rumrunneria ja Matoa (virallinen nimi on liian vaikea kirjoitettavaksi) maastoestevalmennukseen jo ennestään tutulle naapurikaupungin kilpailukeskukselle. Tällä kertaa olen itse hoitajan ja kuskin roolissa ja ratsastajina toimivat kumpaisenkin hevosen omat vakioratsastajat. Tehtäväni on siis oikeastaan reissun yleinen organisointi ja porukan kyyditseminen meiltä valmennuspaikalle ja takaisin. Ratsastajat saavat hoitaa ratsunsa ihan itse, tai no tietysti olen apuna, jos jotain ongelmia tulee.

Valmennuspaikalla olikin kunnon hässäkkä päällä, kun maneesissa oli ollut palohälytys ja yksi valmennusryhmä oli joutunut ulkokentälle evakkoon. Kuulemma pari hevosta oli saanut sellaiset slaagit palosireenin äänestä, että ratsastajiakin oli tullut alas. Onneksi mitään pahempaa ei ollut sattunut kuitenkaan. Selvisi, että palohälytys oli ollut väärä eikä mitään hätää ollut. Valmennuksemme aloitus kuitenkin viivästyi tästä syystä hieman.

Sen verran mitä ratsukoidemme maastoesteiden hyppelyä seurasin, se näytti sujuvan oikein mallikkaasti. Mato oli (tietenkin) hieman jännittynyt keskuksella vallinneesta jännittyneestä ilmapiiristä, mutta sen ratsastaja tähän tottuneena sai sen hyvin keskittymään asiaan. Rummi on meidän luottoratsu mitä maastoesteisiin tulee, joten suuria epäonnistumisia en olisi osannut edes odottaa. Onnistuneen valmennuksen ja kokonaisuudessaan hyvin mielenkiintoisen reissun jälkeen suuntasimme tyytyväisinä kohti kotia.

Myönnettäköön, että hieman kateellisena ihailin tämän kilpailukeskuksen maastoesterataa, jonka rinnalla meidän omamme kyllä kalpenee. ”Jos sitä itsekin joskus tulevaisuudessa investoisi uusiin maastoesteisiin uusien hevosten sijaan”, ajattelin, mutta toisaalta niin vähän niitä itse kyllä hyppelen, että enemmän iloa uudet hevoset minulle tuottaa.

Työskentelyä sileällä 25.04.2017 Kirjoittanut: Uppe

Opiskeluvaihtoni Itävallassa mahdollisti kouluhommien lisäksi aivan äärimmäisen hienon tilaisuuden päästä hoitamaan ja liikuttamaan hevosia tuttavani omistamalle Waldenfeldin ratsutilalle. Olen lupautunut ottamaan hoitohevosia ja ratsastettavia vastaan aina kun vain opinnoilta ehdin ja olenkin jo tutustunut mukavasti ratsutilan arkeen eri hevosten myötä. Tänään olin jo hieman aikaisemmin ratsastanut Cherryllä kavaletteja ja palautettuani orin tarhaan olin tekemässä lähtöä, kunnes Sakkura otti minut kiinni ja kysyi voisinko mitenkään ratsastaa vielä yhtä oria, jolle muuten tulisi ylimääräinen vapaapäivä hieman huonoon väliin. -Jos saan keskittyä lupsakkaan käyntityöskentelyyn, naurahdin mutta otin mielelläni tehtävän vastaan. Mato odotti tarhassa, josta hain sen talliin ja olin aikeissa puhdistaa sen kuraiset jalat pesarissa kunnes ori pisti oikein olan takaa hanttiin ja suorastaan tärisi veden alkaessa valua pitkin jalon orin koipia. Mikä sattuma, että tämä oli päivän toinen kaheli poika, joka sai sätkyn pesarissa. Tästäkin toki selvittiin, mutta aikansa se tietenkin vei. Muuten Mato oli mitä ihanin hoitaa. Selkään päästyäni Mato osoittautuikin hieman vaikeammaksi. Se oli kyllä kuuliainen, hyvin avuilla ja ihan simppeli, mutta jos unohdin ratsastaa sitä, ei orikaan tehnyt mitään. Sakkura tuli yhdessä vaiheessa nojailemaan kentän aidalle ja antoi hyviä vinkkejä työskentelyyn. -Sun pitäis olla siinä joku päivä kun mulla menee oikeesti hyvin hevosen kanssa. Vähän noloa nyt kun ei meinaa onnistua yhtään, nolostelin selästä käsin Sakkuralle. Yritin työstää orin kanssa temponmuutoksia ja joitakin vaativamman tason pikkujuttuja, joita en tosin oikein vielä osaa eikä Matokaan ihan ymmärtänyt mitä yritän siltä pyytää. Hevonen tuli kuitenkin liikutettua enemmän tai vähemmän oikein päin ja loppuajan ravityöskentelyn aikana minusta tuntui, että aloimme ymmärtää toisiamme. Laskeuduin satulasta väsyneenä, sillä olin jo hivenen poikki Cherryn liikuttamisen jälkeen ja Mato vaatikin hieman enemmän kuin alkuun ajattelin. Hepan hoidettuani ja ennen opiskelijakämpälle lähtöä heitin jalat sosiaalitilan sohvan selkänojalle ja otin aikalisän, sillä pyöräily ei heti ratsastuksen jälkeen oikein meinannut maistua.

Zeloksen valmennusleiri 17.03.2017 Kirjoittanut: Loci

Osallistuimme Madon kanssa Zeloksessa järjestetylle valmennusleirille. Onni Lindbergin estevalmennukselta saimme seuraavan palautteen: "Viikon aikana olin jo melko hyvän kuvan saanut Sakkurasta ja Madosta ratsukkona. Mato osasi vaatia ratsastajalta ja oli innokas hyppääjä, Sakkura osasi sytyttää orin tylsempiin tehtäviin ja hillitä sen intoa haastavammilla tehtävillä. Ensimmäinen kommentti valmennettavien suusta oli, että minkä ihmeen sokkelon olin rakentanut heille. Heti käynnissä lähdimme käymään lävitse puomitehtäviä. Rata sisälsi ylitettäviä ja ohjeistavia puomeja ja kaikki ylitettävät puomit tuli ylittää keskeltä, oli lähestyminen suoralla tai kaarevalla linjalla. Pikkuhiljaa lisäsimme vauhtia ja tarkensimme tehtävää. Matoa ei olisi voinut kiinnostaa paljoa vähempää koko tehtävä ja ravissa pukertaminen. Viimeisenä tein ratsukoille haasteen, rata tulisi suorittaa laukaten kevyessäistunnassa ilman apupuomeja. Madon ja Sakkuran rata oli ihan kelvollinen, vaikka varsinkin käännösten jälkeen linja kulkikin hieman sivussa. Loppuverryttelyn ratsukot saivat tehdä itsenäisesti."

virtuaalihevonen / a sim-game horse
© Waldenfeld 2016-2018   |   Virtuaalitalli