Chasin' Morning Feig

KERJ Cup KK Bailadorissa, koulukoe 28.02.2017 Kirjoittanut: omistaja

3. sija (21 + 09 + 07 = 37 / kutsu)

”Voi helvetti poni susta tulee rukkaset! Tai talja! Oikein nätti penkinlämmitin maneesiin!” Valitettavasti uhkauksillani ei ollut Ellaan mitään vaikutusta.

Kiireisen hevosen kanssa pitäisi aina jaksaa istua rauhassa ja hengittää syvään. Kuten edeltävästä tunteenpurkauksesta varmaan huomaakin, sillä hetkellä syvään hengittäminen ei ollut ensimmäisenä mielessäni, eikä kyllä edes kymmenentenä. Ella oli löytänyt kouluratsastuskokeen verryttelyssä sisäisen laukkaratsunsa – olisi kannattanut vaan löytää se viisi vuotta sitten laukkaradalla, niin ei tarvitsisi tällä hetkellä keskittyä koulukiemuroihin! Helvetin hevonen! – ja paineli menemään kuin paraskin Breeder’s Cup Champion. Hevosella oli hauskaa, ratsastajaa hirvitti, ja taustajoukkoja koko show varmaan huvitti. Varsinkin kun Ella oli tällätty ja letitetty viimeisen päälle, mutta ei kyllä yhtään esittänyt sitä tasaisen arvokasta kouluhevosen charmia. Eikä kyllä ratsastajakaan, siitä puheenollen.

Erittäin hyvässä ratatemmossa (näin kohteliaasti ilmaistuna) ratsastetun kouluradan jälkeen ei kyllä yhtään ihmetyttänyt, kun sijoitusta sai hakea luokan puolivälistä. Tai ehkä vähän ihmetytti, sillä itse en olisi suoritusta rankannut edes puolenvälin yläpuolelle. No, ehkä Ella näytti erityisen söpöä naamaa päätuomariin päin.

KERJ Cup KK Bailadorissa, estekoe 28.02.2017 Kirjoittanut: omistaja

Aamun pettymyksestä ja hampaidenkiristelystä oli se etu, että estekokeeseen mennessä osasin jo istua hiljaa, nauttia päivästä ja olla pingottamatta. Kun ei ollut enää mitään menetettävääkään. Onneksi Ella on anteeksiantavainen ratsu ja aina valmiina miellyttämään ratsastajaansa, sillä suurin osa muista hevosistani olisi vetänyt aamun sooloilusta palkokasvit nenään ja kieltäytynyt koko loppupäivän ajan yhteistyöstä.

Taas tuli huomattua kuinka ratsastus on selkeästi asennelaji, sillä esteradalle mennessä yhteistyö alkoi pelata paremmin – tai Ella oli saanut suurimman osan ylimääräisestä pöllöenergiastaan kulutettua aamulla. Olkoot kumpi tahansa, suoritus oli huomattavasti hallitumpi vaikka lujaa mentiin. Perusrata itsessään ei ollut teknisesti hankala sillä otin muutaman pidemmän tien ja kurvin varmistellen, ja vaikka uusinnasta tultiin nollaradalla, aika riitti nippa nappa kymmenen parhaan joukkoon. Itse radasta voi silti olla ylpeä, sillä se meni suorituksena täysin nappiin: ratsastaja ja ratsu olivat koko ajan menossa samaan suuntaan samassa askellajissa ja olivat samaa mieltä vauhdista – asia, jonka suhteen Ellan kanssa ei voi aina olla aivan varma. Valitettavasti muut olivat vaan nopeampia tällä kertaa. Tai sitten niillä oli vain isompi hevonen tällaiseen alle 160-senttiseen sinttiin verrattuna.

KERJ Cup KK Bailadorissa, kenttäkoe 28.02.2017 Kirjoittanut: omistaja

Kenttäkokeeseen mennessä onnetar oli arponut meille aivan törkeän aikaisen lähtönumeron, joten en ehtinyt stressata itseäni pois esteradan jälkeisestä hyvästä mielentilasta. Tässä vaiheessa päivää Ellakin oli alkanut osoittaa hienoisia rauhoittumisen merkkejä; ei sitä väsyneeksi olisi voinut sanoa hyvällä tahdollakaan, mutta ehkä vähemmän maaninen on hyvä ilmaisu kuvaamaan sen mielentilaa.

Koska Ellakin on loppupeleissä vain hevonen eikä Duracelpupu, jätin kenttäradan verryttelyn tarkoituksella lyhyeksi ja kävin mieluummin kävelemässä Ellan kanssa maastossa. Esteillä oli mennyt niin hyvin, että muutama hyppy sai riittää. Jälkiviisaus sanoo, että päätös oli hyvä, mutta radalle mennessä kyllä kirosin itseäni: Ella ampaisi ensimmäiselle esteelle sellaista vauhtia, että löysin itseni esteen toiselta puolelta ennen kuin ehdin edes sisäistää, että olimme saaneet lähtömerkin. Onneksi ykkös- ja kakkosesteen välillä oli pitkä suora jonka aikana kasailla hevonen takaisin ohjan ja pohkeen väliin ja etsiä jarrut; jos matkaa olisi ollut yhtään vähemmän, koko rata olisi saanut jäädä siihen. Loppurata meni vähän samoissa tunnelmissa: Ella kanavoi sisäisen laukkaratsunsa ja pinkoi menemään minkä jaloistaan pääsi, ratsastaja yllättyi jokaisesta esteestä ja kuinka nopeasti ne tulivat eteen, mutta jollain ihmeen kaupalla kaikesta selvittiin kunnialla. Risuilla tai banketilla ei Ellan kanssa koskaan ole ollut mitään ongelmia, mutta tarkkuusesteestä meinattiin kyllä mennä komeasti ohi.

Radan jälkeen yllätys oli suuri, kun hyppäsimme komeasti koko lähtöryhmän kärkeen. Loppujen lopuksi muiden epäonni oli meidän onnemme, sillä kokonaistuloksissa Ella oli jaksanut pinkoa itsensä seitsemännelle sijalle.

Eikä kukaan ollut allekirjoittanutta yllättyneempi, kun palkintojenjakoon Ella kuulutettiin kolmannelle sijalle. Ja hevonen oli tietenkin rekassa syömässä, kisa-apu katsomassa Saran hevosten perään, ja meikäläisen kypärä sekä hanskat hukassa. Mutta tästäkin selvittiin hyväksi ja toimivaksi todetulla ”fake it ’til you make it” –asenteella. Eikä oltu edes kamalasti myöhässä.

Kouluvalmennus 31.12.2016 Kirjoittanut: miivi

Tänään olin saapunut valmentamaan Chasin' Morning Feig -tammaa, kaunista, tummaa kenttätäysiveristä. Tamma oli Adan puheiden mukaan reipas tapaus, jolle ainoaksi ongelmaksi oli muodostunut kenttäkilpailujen koulukoe – tai osasihan tamma asiat teknisesti, mutta sen suorittaminen meni kuulemma usein hätiköinniksi ja nopeuskilpailuksi. Tälle päivälle suunnitelmissa ei ollut paneutua erityisesti nopeusongelmaan vaan hioa takaosakäännöksiä, mutta pahoin pelkäsin valmennuksen menevän siihen – sen verran oli Ada piruja maalaillut seinille sopiessamme valmennuksesta.

Saavuin paikalle viime tingassa, juuri kellon vaihtuessa näyttämään tasan yhtätoista, jolloin olimme sopineet valmennuksen alkavan. "Alota hei ohjien keräily vaan, mä heittelen tänne pari puomia avuksi kun aletaan takaosakäännöksiä tekemään." Tein puomeista muutaman L-kirjaimen eri puolille kenttää, ratsukon olisi helppo ottaa puomeista tukea käännöksiä tehdessään. Sillä välin Ada oli alkanut kokoamaan tammaansa. Ella tuntui jännittyvän pienistäkin avuista, se oli kaukana rehellisesti hyvässä muodossa työskentelevästä, rennosta hevosesta. "Anna sille mieluummin vähän lisää ohjaa kuin yritä ratsastaa sitä nopeasti lyhyeksi. Mut älä silti heitä ohjia pois, vaan pidä ne hyvällä tuntumalla. Hae rentoutta siihen teidän työskentelyyn, kato että et siinä vaiheessa kun Ella lähtee jännittymään niin jännity itse. Ala tekemään voltteja rennolla taivutuksella, mee suorilla käyntiä ja lähde volteilla ottamaan ravia näin alkuun. Kun se vähän rentoutuu, jatka koko ajan ravissa. Jos se jännittyy ja kiihdyttää, ilmota sille, että nyt ei mennä niin kovaa. Mut älä silti jännitä itse."

Vähitellen Ella rentoutui ja suostui kulkemaan rennossa, letkeässä ravissa. Ratsukon kokoamisaste olisi voinut olla parempi, mutta ratsun kulkiessa oikein päin ja nätisti sai se jäädäkin siksi. "Me ei enää kyllä ehditä avotaivutuksia ottamaan, mutta saat keskittyä sen sun tamman kanssa nyt siihen, että teet huolelliset kulmat ja saat sen oikeesti kiinni laukan jälkeen, että se ei jää vaan juoksemaan. Laukassa katsot, että se ei kiihdytä, ja yrität saada sen menon pysymään tollaisena rentona, mitä se on nytkin.

Tämä oli vaikeaa alkuun - laukka-avut olivat Ellalle kuin lähtölaukaus, ja Ada joutui muutamaan kertaan ottamaan sen vähän reippaammilla avuilla takaisin raviin. Valmennuksen lopussa Ella kulki kuitenkin edes joten kuten laukassa. Rentoudessa olisi vielä treenattavaa, mutta ainakin se malttoi siirtyä melkein siistiin raviin kulmien ajaksi.