Barothia

Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelu 25.10.2017 Kirjoittanut: omistaja

Osallistuimme Barothian kanssa tänään Kenttäratsastusjaoksen lokakuun laatuarvostelutilaisuuteen. Tilaisuuteen oli ilmoittautunut 24 hevosta. Barothia oli aluksi hieman jännittynyt uudessa paikassa, mutta rentoutui onneksi hyvin pian. Barothia palkittiin tilaisuudessa hienosti I-palkinnolla! Pisteitä Barothia sai yhteensä 105, jotka olivat tilaisuuden viidenneksi parhaat.

Kouluvalmennus tallitytöille 01.10.2017 Kirjoittanut: omistaja

Olin luvannut pitää kouluvalmennuksen tallitytöille palkkioksi auttamisesta tallilla. Tytöt saivat jättää minulle hevostoiveita sillä ehdolla, että käytettävissä olivat vain aktiivisen kilpailemisen lopettaneet hevoset. Yritin myös valita ratsuiksi junioreille sopivia hevosia, koska en ollut täysin perillä tyttöjen ratsastustasosta. Ratsuiksi valikoituivatkin Barothia, Nellie ja Nerilin. En ainakaan kuullut valituksia valintoihin liittyen, joten jätin tytöt laittamaan poneja kuntoon siksi aikaa kun menin itse vielä hakemaan kahvin ennen valmennuksen alkua.

Päivän teemaksi olin suunnitellut siirtymisiä niin kaarevalla kuin suoralla uralla. Alkukäyntien jälkeen pyysin tyttöjä tekemään muutamia pysähdyksiä ja voltteja käynnissä, sillä kaikilla oli uudet hevoset alla. Barothia ja Nellie olivat tuttuun tapaansa energisen oloisia, toisin kuin Nerilin, joka vaati pientä herättelyä. Kun tytöt olivat saaneet vähän otetta ratsuihinsa jatkoimme verryttelyä ravissa. Verryttelyssä pyysin ratsukoita tekemään isoja ympyröitä sekä siirtymisiä askellajin sisällä. Jokainen ratsastaja näytti saavan jonkinlaista tuntumaa ratsuunsa. Raviverryttelyn jälkeen otimme pienet välikäynnit ennen laukkatehtävää. Teimme nostoja niin käynnistä kuin ravista molempiin suuntiin sekä suoralla että kaarevalla uralla. Barothia ja Nellie ottivat hieman kierroksia laukkaamisesta porukassa, mutta molemmat pysyivät hyvin ratsastajillaan hallinnassa. Nerilinille laukkatehtävä teki hyvää, koska se piristyi vihdoinkin ja otti takajalat rehellisesti alleen. Tunnin lopuksi tytöt saivat tehdä loppuverryttelyt itsenäisesti kentällä ja käydä halutessaan kävelemässä hevosilla tallin pihapiirissä. Tallissa kävin antamassa heille vielä henkilökohtaiset palautteet suorituksesta.

Varsakuulumisia 15.07.2017 Kirjoittanut: Calla

Jonkin aikaa sitten Barothia varsoi neljännen varsansa ja se suoritti hommat emän roolin mukaisesti kunnes varsa saatiin vieroitettua. Tämä varsa olikin Barothian ensimmäinen tammavarsa ja se sai nimekseen Babinizia v. Walden. Neljästä Barothian varsasta kolme asuu toisaalla ja tamman toinen varsa, Rumrunner, asuu emänsä kanssa samalla tilalla ja samalla ori on ainakin toistaiseksi ainoa Barothian jälkeläinen joka on päässyt tositoimiin kilpakentille. Ori on startannut yli 50:ssä kenttäkilpailussa ja sijoittunut niissä muutaman kerran. Se on myös palkittu KEV-II palkinnolla yhteispistein 26p. Toivottavasti Barothian muitakin varsoja päästään pian ihastelemaan kilpakentille sillä jos ne ovat yhtään emäänsä tulleita niin potentiaalia niiltä ei ainakaan puutu.

Estevalmennus 02.06.2017 Kirjoittanut: vibaja

Viimeaikoina olin valmentamassa Sakkuran kouluhevosta, joten kenttäratsukon valmentaminen olisi mukava piristys arkeen. Tuttu tallin pihapiiri oli näin aurinkoisena päivänä täynnä kuhinaa ja olinkin juuri kysymässä tallinomistajan olinpaikasta, kun näin hänen tulevan päätallista ulos. Rautias tamma Barothia oli kaunis ilmestys. ”Et sitten kertonut mistään täysiverisestä.” tokaisin Sakkuralle, joka oli vain ilmoittanut kenttäratsusta. ”Onko siinä jotain ongelmaa?” Sakkura mulkaisi ja virnisti huvittuneena perään. Eihän siinä ongelmaa ollut, mielelläni valmensin kaikenlaisia hevosia, mutta nähdessäni täysiverinen, uskoin päivästä tulevan varsin vauhdikas.

Harjoittelisimme rataesteillä tänään ja keskittyisimme varsinkin erikoisesteisiin ja nopeuteen. Pystytin samalla pienenlaista rataa, jonka aikana ratsukko treenasi hyppytuntumaa kahdella 50cm pystyllä. Esteet ovat tänään päivän aikana 100-110cm korkuisia. Tamma oli hyvin tuntumalla ja vaikutti rennolta. Kehuin tamman olemusta, kun samalla hetkellä se säikähti puskasta lentänyttä lintua ja hyppäsi metrin sivulle. Sakkuran ilme oli kyllä kaiken sen arvoinen, kun yritin pidättää naurua. Viitoin hänelle vain myöntävästi olevani ihan hiljaa tästä eteenpäin. Rata koostui neljästä eri esteestä. Matka alkoi pitkän sivun alusta metrin pystystä, josta toiselle metrin pystylle pitkän sivun loppupuolella. Täyskaarron kautta suunnan vaihdos ja nopea käännös kolmannelle esteelle, joka olisi metrin okseri. Tästä takaisin ykköspystyn kautta lyhyttä sivua pitkin toiselle pitkälle sivulle. Neljäs este olisi 110cm korkuinen trippeli noin puolessa välissä pitkää sivua, eli tilaa riittäisi hyppäämiseen. Ainoana haasteena radassa on, että jokainen este oli värikäs ja pystyjen alla olkipaaleja ja sivuilla kukkasia. Eivät ne niin erikoisia ole, mutta pieni häiriöntekijöitä herkälle tammalle. Ratsukko aloitti radan hyvin, pystyt eivät paljoa tuntuneet ja Sakkura sai hyvin pidettyä tamman keskittyneenä pienistä häiriöistä huolimatta. Nopean kaarron kautta okseri tuli Barothialle liiankin nopeasti, joten se juoksi ohi. ”Ei kuitenkaan kieltänyt, se on hyvä!” Huutelin kentän laidalta. Sakkura meni ravissa okserin ympäri muutaman kerran ja hyppäsi sen kylmiltään yksinään. Aloitimme radan uudelleen. Tällä erää tamma oli vieläkin epäröivä, mutta Sakkura oli varautunut ohijuoksuun ja piti hyvän tuntuman niin kädellä kuin jalallaan, ettei Barothia päässyt ohitse. Tamma hyppäsi hieman epäillen, mutta suoritti puhtaasti. Takaisin pystylle, josta viimeiselle esteelle, trippelille. Sakkura käytti ääntä ja rohkaisi tammaa valtavasti juuri ennen trippeliä. Parivaljakko suoritti radan puhtaasti ja ilman pudotuksia. ”Jes!” Huudahti ratsastaja radan loputtua ja kiitti ratsuaan suuresti. Huutelin omat onnittelut ja tokaisin vain heti perään, että uudestaan vain. Muutaman kerran jälkeen teimme saman sarjan aikaa vastaan, eli nopeus olisi valttia. Tamma oli todella lennokas ja selvitti kepeästi esteet ilman pudotuksia. ”Vau mikä tamma, sehän melkein lentää.” Katselin kentän laidalta silmät pyöreänä ja suu auki. ”Varo ettei kärpänen lennä kurkkuun” Sakkura nauroi itsekin adrenaliinin johdosta. Ratsukko toimi hyvin yhdessä ja ratsastaja tunsi hevosensa hyvin, eikä päästänyt sitä helpolla, vaan rohkeasti asetti sen sille vaikeiden esteiden eteen. Hienoa!